Venäjän vallan aikaiset jykevät männyt pihaportin molemmin puolin toivottavat tervetulleeksi Antero Paanasen pihalle ja puutarhaan Turun Puistomäessä. 1 430 m² kokoinen puutarha kukoistaa rehevän vehreänä viileähkön ja sateisen alkukesän jäljiltä. Mikään erityinen yksityiskohta ei ensivilkaisulla pistä silmään, vaan entäs kun lähdetään tutkimaan puutarhaa omistajan opastuksella?
– Mitään suurta suunnitelmaa puutarhalle ei ole koskaan ollut. Täällä on erilaisia alueita, yllätyksellisyyttä, sitä halusimme vaimoni kanssa luoda. Se on mielestäni toteutunut, Antero kuvailee puutarhan muotoutumista.
Antero ja hänen vaimonsa Tiina hankkivat talon vuonna 2020. Piha oli kaupantekohetkellä melko karu. Edellinen omistaja oli panostanut talon kunnostukseen, mutta piha oli jäänyt vähälle huomiolle.
Rennolla otteella
Vaikka Anteron puutarha on vapaamuotoinen ja jatkuvassa muutoksessa, hän kuitenkin tunnustaa, että teetti viime vuonna pihasuunnitelman Pihatiikereillä.
– Sen pohjalta siirsin kuunliljat yhteen paikkaan. Niitä oli aiemmin siellä täällä, nyt olen keskittänyt ne yhteen paikkaan. Ei tuolla varjossa oikein mikään viihdy. Sain vähän nurmialuetta pois samalla. Vaikka tietysti pitää olla avaruutta, nurmikkoa saisi olla vähemmän.
Uima-allas
Tontin vasemmassa yläkulmassa odottaa yllätys. Upea turkoosinsininen uima-allas lepotuoleineen ja trooppisine ruukkukasveineen vie ajatukset välittömästi eksoottisemmille leveysasteille. Allasalue on lasten ja lastenlasten kovassa käytössä, eikä siinä kaikki:
– Harrastamme pienen porukan kanssa myös avantouintia tässä. Ensin alakerran puulämmitteiseen saunaan ja sitten pulahdus, tätä toistamme viisi-kuusi kertaa illan aikana, Antero yllättää.
Tiinan muisto
– Olemme toteuttaneet tänne erilaisia paikkoja, aurinkoisia ja varjoisampia, joissa voi viihtyä eri aikoihin päivästä. Siinä mielestäni olemme onnistuneet, Antero toteaa tyytyväisenä. Vaimo menehtyi vuonna 2022 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Takapihalla on kaunis muistelupaikka, jonka äärellä yhteistä taivalta ja elämänkumppania on mukava muistella. ”En ole poissa, olen muualla” lukee kivien päälle asetellussa kilvessä.
Hunajamarjoja
Siirrymme eteenpäin hyötykasviosastolle. Maa-artisokka puskee komeita varsia, joiden päässä kuulemma on runsaasti kalpeita mukuloitakin. Marjapensaita on monenlaisia. Erityismaininnan ansaitsee hunajamarja, joka antaa satoa toista kesää. Mustikanoloiset, pitkulaiset marjat maistuvat omintakeisen hyviltä, hivenen vahvemmilta kuin mustikat. Mansikoita ja viinimarjoja on tulossa mukavasti, joskin vähän tavallista myöhemmin viileän alkukesän takia.
Perunat löytyvät kuitenkin toisaalta: aivan keskeltä pihaa grillikatoksen vierestä.
Laavu
Seuraava yllätys odottaa tontin alanurkassa, portin pielessä. Laavu! Miten kaupunkialueella sijaitsevaan pihaan on laavu ilmestynyt?
– Opiskelen erä- ja luonto-oppaaksi Karkun opiston erälinjalla. Ammattitutkintoon kuuluu erilaisia näyttötöitä, muun muassa luontorakentaminen. Sain luvan rakentaa näyttönä laavun omalle pihalle. Otin mallia Tampereen Hervannan luontopuiston puolikaaren muotoisesta laavusta, joka ei ole ihan tavallinen, Antero avaa laavun syntyperää.
Laavun vieressä varjoisaa tontin nurkkaa valaisee keltaistakin keltaisempi kultahelokki, jona Antero on saanut tuliaisiksi, kuten monet muutkin pihassa viihtyvistä kasveista.
Taiteentäyteinen puutarha
Anteron puutarhassa on taidetta kaikkialla: uima-altaan aidassa, patsaita löytyy eri paikoista, suuria graffitimaisia teoksia pihan ja vilkkaasti liikennöidyn kadun rajaavassa meluaidassa, pihan perällä olevassa kasvihuoneessa, ja Sienipaikkani-niminen keraaminen sienimätäskin löytyy, kun siirtää katsetta maan tasalle.
– Taide on tärkeä osa elämääni kaikissa muodoissaan. Sitä pitää nähdä ja katsoa, käydä taidenäyttelyissä. Suvussamme on ollut muusikoita. Tylsä ruskea meluaita inspiroi, se piti saada peittoon ja nyt sitä koristavatkin monet kirkkaanväriset graffitit. Ideoimme niitä yhdessä vaimoni kanssa, kun hän vielä eli. Nyt Tiinan muistopaikan takana näkyvät rakkaat harrastukset, hevoset ja melonta. Näitä graffiteja on ollut tekemässä Matias Kuttila, joka on nytkin paikalla toteuttamassa grillikatoksen kattoon ripustettavaa teosta.
Matias kuvailee itseään katutaiteilijaksi ja käsityöläiseksi. Anteron poika Antti tuo tekeillä olevaan teokseen oman kädenjälkensä, keraamisia hämähäkkejä, jotka ripustetaan kalaverkkoon.
Suomen pienin museo
Tontilta löytyy vielä yksi yllätys: Iikan-Salimuseo, joka on Anteron mukaan Suomen pienin museo, kooltaan vain 8,9 m². Antero on perustanut sen kunnioittaakseen omaa isäänsä, joka taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta jatko- ja talvisodassa yli neljä vuotta.
Lyhyesti
Mikä puutarhan hoidossa ilahduttaa erityisesti?
– Se, että kasvit kasvaa! Että tuokin tuossa on lähtenyt vauhtiin, se ilahduttaa.
Onko jotain mennyt joskus oikein kunnolla pieleen?
– Ei ole! Täytyy miettiä…ei ole, jos ei nyt lasketa sitä, että raparperi oli liian varjoisassa, siirsin sen. Olisi pitänyt enemmän huomioida kasvien kasvaminen.
Mikä harmittaa puutarhassasi?
– Liikenteen melu häiritsee jonkin verran pihassa viihtymistä.
Miten kuvailisit lyhyesti puutarhaharrastustasi?
– Tästä on tullut elämäntapa, jossa tunteja ei lasketa. On myös loistava liikuntamuoto!
Mikä on lempikukkasi?
– Kyllä se pioni on, jos yhden vain saa sanoa.
Puuttuuko puutarhastasi jotain?
– Ei puutu! En keksi enää mitään. Jos metsälehmus mahtuisi, niin ehkä se. Ei kyllä mahdu. Se toisi perhosia.
Mikä on mielihommaasi puutarhassa?
– Kuopan kaivaminen, istuttaminen!
Entä mikä on inhokkihomma?
– Inhokki on varmaan tienvarsiaidan leikkaaminen. Orapihlaja-aita on vähän retuperällä. Se on ollut täällä maailman sivu, on vähän työläs. Se on onneksi piilossa meluaidan takana, tosin saisi näyttää hienommalta kadullekin päin. En viitsi tehdä sille nyt mitään, kun tuossa on iso tietyö meneillään.
Mikä kasvi olisit?
– Tänään olisin haapa. Se tarjoaa ilmaista musiikkia, kahisee ja havisee, rauhoittaa. Jos talvella menee haavan alle katsomaan, niin se on hienon näköinen ilman lehtiäkin. Olen eräopas, ja luonnosta kumpuava hyvinvointi on tärkeää.
Kasvien lisäksi, mitä puutarhassa on tärkeää olla?
– Oleskelutiloja, erilaisia eri paikoissa. Tuulelta suojassa, varjossa ja auringossa. Kahvittelua ja syömistä varten eri vuorokauden aikoina.
Viekö puutarha aikaasi ympäri vuoden?
– Ei. Talvella näyttelen Jo-Jo-teatterissa, se on uusi harrastus. Veriruusut-nimisessä näytelmässä minulla oli useampi rooli.
Yksi neuvo muille puutarhanhoidosta innostuneille?
– Aloita rohkeasti vaan! Valmiiksi tässä ei tule. Se on mukavaa. Annan pyytämättä toisenkin neuvon: Liity Lounais-Suomen puutarhayhdistykseen niin saat kavereita hienoon harrastukseen! Sieltä saa vertaistukea ja verkostoa, saa kysyä ja vastauksiakin tulee. Laita siihen loppuun, että terveisin iloinen leskimies Puistomäestä!
Teksti ja kuvat Eeva Räihä
