Liikuntarajoitteet eivät jarruta Anun puutarhainnostusta
Tällä kertaa tutustumme Anu Lähdemäen puutarhaan, joka sijaitsee aivan Liedon rajalla Jäkärlän Haihussa. Tässä osoitteessa Anu on asunut miehensä kanssa tammikuusta 2021 alkaen. Muuttohetkellä puutarhassa ei ollut kuin yksi puskarivi. Nyt on toisin.
– Tuijia pihalla sentään kasvoi. Kokeilin jos ne paranisivat saksimalla ja muotoilemalla, leikittelen saksien kanssa, Anu kertoo suhtautumisestaan tuijiin. Hän ei välitä tuijan alkuperäisestä muodosta, mutta saksimalla saa hyvinkin hauskan näköistä.
Käytännönläheinen nainen tekee puutarhasuunnitelmia elämän ehdoilla:
– Puutarha on muotoutunut sen mukaan, mitä on ollut tarjouksessa. Sitten olen miettinyt, mihin ostos isketään, Anu nauraa.
Ennen kuin sukellamme syvemmälle Anun puutarhaan, hän haluaa kertoa oman tarinansa ja rohkaista muita liikuntarajoitteisia viherpeukaloita ennakkoluulottomasti harrastuksen pariin.
Elämää ilman lonkkaniveltä
– Minulle tehtiin iso leikkaus vuonna 1990 luukasvaimen takia. Kasvain tuhosi luun siitä kohtaa, missä se kasvoi, lantiossa. Menetin lonkkaniveleni, joka meni kuolioon, ja jalkani lyheni viisi senttiä. Jalkaa pidennettiin vuonna 1992, mutta tekoniveltä ei voitu laittaa. Pidennys meni ihan hyvin, mutta ontuminen ja jäykkyys jäi, eli olen ollut siitä asti liikuntarajoitteinen, Anu kertoo rankoista vuosista, jotka jättivät pysyvän muiston kehoon. Se ei ole toimeliasta naista pysäyttänyt.
Luovia ratkaisuja
– Piti keksiä tekemistä. Ensin liikuin kahdella kyynärsauvalla, sitten yhdellä. Pohdin, mitä pystyn tekemään pihalla. Hoksasin, että voin haravoida lasten haravalla. Se on kevyt ja sopivan mittainen ja helppo, kun yhdellä kädellä piti pitää kyynärsauvaa.
– En pysty kumartumaan ollenkaan. Siksi perennat on nostettu maanpintaa korkeammalle lavakauluksiin kasvamaan. Perennat viihtyvät ja kukoistavat mainiosti. Lavakauluksiin on muokattu myös perunamaa, josta tällä satokaudella nousee hieman violettiin vivahtavaa perunaa, Blue Congoa. Kasvihuoneessa on samasta syystä kolme lavaa päällekkäin.
– Suosittelen lavakaulusviljelyä kaikille vähänkään selkävaivaisille, se helpottaa elämää eikä millään tavalla huononna lopputulosta, Anu vinkkaa.
– Kottikärryt ovat aivan korvaamattomat. Kuskaan niillä kaikkea. Esimerkiksi autosta tyhjennän tavarat kotsareihin ja siirrän sitten määränpäähän. Ne ovat todella hyvät lastaamisessa ja purkamisessa, minun ei tarvitse kantaa oikein mitään. Myös nokkakärryt on hyvät. Minulla on ihan vaan Ikean köykäiset ja kätevät. Ne ovat erittäin toimivat. Jos vaikka haluan siirtää isomman ruukun, niin hivutan sen varovasti nokkakärryn kyytiin, Anu luettelee tavallisia tavaroita, joista on apua niin arjen askareissa kuin puutarhahommissakin.
Liikuntarajoitteet pitää ottaa huomioon monessa, asiaan perehtymättömälle yllättävässäkin asiassa.
– Sähkötöpselit sijaitsevat usein maan tasalla. Pihamme täyttyy syksyn tummuessa kausivaloista, joista iso osa toimii onneksi aurinkokennolla. Saan kytkettyä monet valot päälle ja pois kaukosäätimellä, se on ihan ehdoton! Saan vesiletkunkin päälle nappia painamalla, Anu iloitsee.
– Olen eläkkeellä ja pystyn tekemään puutarhahommia omaan tahtiin. Oma piha on minulle mieluisa kuntosali.
Onnen hetkiä
– Keväällä sykähdyttävintä on, kun ensimmäinen krookus aukeaa. Käyn ihmettelemässä sitä monta kertaa päivässä. Otan kuvankin. Haluan kaikenlaista uutta puutarhaan kevään tullen! Tulen kotiin ison laatikon kanssa ja mietin mihin ostokset laitetaan. Sitten istun ja ihailen niitä. Jotain katsomista pitää olla koko ajan.
– Jos mikään ei kuki, niin ruosteisia koristeita pitää ainakin olla, että tulee hyvälle tuulelle. Tykkään runsaudesta. Jonkinlaista värimaailmaa pyrin pitämään. Ei punaisia tai valkoisia istutusastioita, sen sijaan ruskeaa ja mustaa tai ruostetta ja sinkkiä, vähän vanhaa. Muuten ei ole mitään suunnitelmaa. Voin sanoa keväällä, että sitä en ainakaan laita, ja sitten kumminkin seuraavalla viikolla ostan just sen.
Haasteita riittää
– Haluaisin istuttaa enemmän puita tai pensaita, mutta tässä on nuo isot koivut, jotka vievät voiman maasta. Täällä on ollut aiemmin vielä enemmän puita. Maaperässä on paljon juuria, mikä tekee kaivamisesta hankalaa. Isäntä on auttanut paljon. Tilaa ei enää oikein ole, kaikki kasvaa ja piha alkaa olla täynnä, Anu kuvailee monen puutarhurin tunnistaman tilanteen.
Kaikki ei aina suju toivotusti. Pihalla kituneen omenapuun elvytys ei onnistunut. Kasvi voi kasvaa väärässä paikassa ja peittää muut kasvit.
– Pyydän joskus jonkun kaverin auttamaan kaivamisessa ja lahjoitan sitten kasvin pois, en halua enää nähdä sitä. Käytän myös lapsityövoimaa, Anu paljastaa leveästi hymyillen ja selventää arveluttavan kuuloista tunnustustaan:
– Vanhin lapsenlapseni on hyvin innokas puutarhuri! Hän auttaa kitkemään ja leikkaamaan pensaita, ja on hyvin ylpeä kättensä töistä.
Puutarhatoiveita
Kun Anulta kysyy, mitä hän tekisi puutarhalleen, jos saisi toivoa ihan mitä vain, vastaus tulee empimättä:
– Piha laatoitettaisiin.
Yksi toive täyttyi keväällä. Pihaan pystytettiin kasvihuone. Siinä on tullut seinät, tai pikemminkin katto vastaan kasvukauden edetessä.
– Tilaa ylöspäin ei ole tarpeeksi. Kaksi kasvihuonekurkun tainta noin pieneen tilaan oli ehkä liikaa. Kasvihuone on 3 x 4 metrin kokoinen. Siellä kasvaa tomaatteja ja salaattia, sipulia, persiljaa ja muita yrttejä sekä kahta eri chililajiketta. Kuivatan niitä ja laitan tiiviiseen pulloon. Siitä tulee käytettyä, kun taas pakastimeen säilötyt tuppaavat unohtumaan. Odotan jo ensi kevättä, että mitä kasvattaisin!
– Katselen mielelläni upeita pihoja, joissa kaikki on hienosti: on kiveyksiä, isoja istutusalueita ja ajatuksella mietittyjä polkuja ja yksityiskohtia, taidetta ja koriste-esineitä. Kestää hetken ennen kuin oma piha näyttää taas miltään, mutta kyllä tämä on omannäköinen, Anu katselee tyytyväisenä loppukesän kukkivaa pihaansa.
Lempihommat ja inhokit
– Kukkien nyppiminen on ihanaa! Lempikukkiani ovat erilaiset kärhöt. Ja itse siemenestä kasvatetut daaliat ovat mieluisia. Sehän vaihtelee, että mikä on suosikki.
– Jos olisin kasvi, haluaisin olla suojeleva riippapihlaja, jonka alle voisi tehdä majan. Ensimmäinen lapsenlapseni on nimeltään Pihla.
– Inhokkihommaa on olla tekemisissä orapihlaja-aidan kanssa. Se raapii aina. Toinen inhokki on syksyllä sipuleiden istuttaminen maahan, se on erittäin haasteellista. Nykyisin istutan korkeisiin laatikoihin halpissipuleita. Keväällä kukinnan jälkeen kippaan ne kompostiin, ja tulee muuta tilalle.
Lopuksi
– Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt tekemään tämän pihan tämän näköiseksi näistä haasteistani huolimatta, Anu päättää juttutuokiomme hyvillä mielin.
Teksti ja kuvat Eeva Räihä