Kepuisten tilan pihaa on hoivattu ja kasvatettu jo 100 vuotta.
Kepuisten tilan juuret ovat syvällä Rymättylän peltomaassa. Ensimmäinen maininta Rymättylästä löytyy kirkonkirjoista jo vuodelta 1335, ja tutkitun tiedon mukaan kirjassa mainittu tila on nimenomaan Kepuisten tila. Viehättävän pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat 1870-luvulta.
Nykyisin tilaa pitävät Jaakko ja Tiina Vainio, jotka ovat viides sukupolvi. Pihapiirissä asuu omassa talossaan myös Jaakon isä, vanhaisäntä Heikki Vainio. Pelloilla on viljelty viljaa, ja tietenkin varhaisperunaa kun Rymättylässä ollaan, enimmillään 10 hehtaarin alalla. Ennen Heikin aikaa mitään harsoja tai hallanestoa ei ollut, vaan oltiin täysin luonnon armoilla.
Pihapiirissä kukkii koko kesän
Kuten koko tilalla, myös pihalla on oma pitkä historiansa. Heikin isoäidin Emilia Wainion aikaan maanviljelysseuran hortonomi Rudolf Saari kävi tilalla tekemässä puutarhasuunnitelman. 1930-luvun lopulla alkanut sota sotki kaikki suunnitelmat, mutta rauhan tultua päästiin tuumasta toimeen.
Osana suunnitelmaa pihaan piirrettiin sorapolut, jotka pidettiin tarkasti siisteinä. Heikki muistelee,että tasakärkisellä lapiolla hakattiin polkujen reunat, ja lauantaisin pikkupojat pistettiin haravoimaan hiekka haravalla.
1930-luvun kuvassa näkyvät jo jasmiinit, jotka edelleen viihtyvät pihassa. Toki ne leikataan alas välillä, etteivät kasva aivan mahdottomiksi.
Omenapuut ovat 100 vuotta vanhoja. Antonovka meni tuulessa poikki tänä kesänä, sillä hedelmiä notkuvat painavat oksat eivät kestäneet tuiverrusta.
Pelargonioita on ollut pihan väriläiskänä aina. Taimet rahdataan navettaan talveksi, mieluiten ikkunan eteen. Heikin kokemuksen mukaan taimet menestyvät paremmin, jos ne saavat talvehtiessakin valoa. Nykyiset pelargoniat ilahduttavat jo ainakin viidettä kesää.
Heikki Vainion silmäterät, joriinit, kukoistavat nyt parhaimmillaan.
Myös joriinit eli daaliat ovat Heikin silmäteriä, vanhimmat juurakot jo vuosikymmenet kukoistaneita. Hän on tänä kesänä istuttanut ne talon vierustalle perunalaatikoissa, joissa hän sitten kuljettaa myös ne talvisäilöön.
Uutta eloa ja iloa maatilamatkailusta ja kukkapellosta
Tiina tuli emännäksi taloon kolme vuotta sitten, ja on ryhtynyt päätoimiseksi tilan kehittäjäksi. Uutta toimeentuloa saadaan jatkuvasti kehitettävästä maatilamatkailusta ja hehtaarin kokoisesta kukkapellosta. Ihastuttavalla kukkapellolla kukkivat ruiskaunokit, kehäkukat, kesämalvikit, silkkiunikot, kesäharsot ja kesälemmikit. Tiina kokeilee myös pellavan kasvatusta. Muita kukkia
vähän myöhemmin maiseman kirkastavat upeat auringonkukat.
Oman kimpun voi käydä poimimassa kympillä myös puutarhapäivän ulkopuolella.
– En osaa ajaa traktoria, niin piti keksiä muuta, Tiina nauraa.
Noin hehtaarin kokoisessa pihassa riittää työtä. Tiina kertoo:
– Puutarhafilosofiani on, että kaikki olisi mahdollisimman helppohoitoista. Alkukesästä leikkaamme marjapensaista ja jasmiineista niin paljon kuin kehtaamme. Minun hommaani on pitää nurmikko mahdollisimman tasaisena. Heikki huolehtii kukista, nyppii ja kastelee. Onneksi meillä on monta pihakaivoa, ja pellolla sadettajat. Täytyy tunnustaa, että sorapolut eivät pysy siisteinä. Syksyllä tarvitaan taas traktorin peräkärryä, kun lehdet putoavat puista ja haravointi alkaa
Jaakolla on oma aidattu pähkinäpuutarha, jossa hän kokeilee eri lajikkeita. Aitauksesta huolimatta peurat välillä löytävät apajille.
Ensimmäinen osallistuminen puutarhapäivään jännitti
– Olen osallistunut puutarhapäivään aiemminkin, mutta vierailijana. Nyt olimme ensimmäistä kertaa itse mukana. Ilmoittautuminen oli helppoa. Tosi kätevää, kun kaikki paikat näkee netistä. Meillä oli myös kahvila. Kyllä ihmiset mielellään kahvittelivatkin, mutta selvästi kävijät tulivat ensisijaisesti poimimaan kukkia ja varsinkin tutustumaan puutarhaan. Se tuntui mukavalta.
Tännehän ei tieltä näe yhtään. Ilahduttavaa, että tuli niin paljon ihmisiä, kun näimme kovasti vaivaa, Tiina kertoo osallistumisesta puutarhapäivään.
Puutarhapäivässä kukkapelto täyttyi innostuneista poimijoista.
Hän lisää vielä tyytyväisenä:
– Siinäkin mielessä oli hyvä, että osallistuimme, saatiin yhtäkkiä paljon aikaan kun oli pakko! Maalattiin ulkohuonekalut, ja ruoho oli aivan tip top leikattu. Osallistumme varmasti ensi vuonnakin.
Kiva, että tulee perinteitä. Meille on helppo tulla.
Terveiset osallistumista miettiville
– Ei tarvitse ajatella, että pihan pitäisi olla täydellinen. Kaikki tietävät, että aina on jotain kesken. On hienoa nähdä, miten toiset ovat tehneet, ja saada ideoita. Ihmiset ovat kilttejä kun tulevat, ymmärtävät kulkevansa jonkun kotipihassa. Tämä on hyvän mielen tapahtuma.
Tiina kokeilee pellavankasvatusta, ja ehkä työstää kasvin vielä langaksi kankaaksi asti.
Lue lisää: kepuistentila.com
Teksti ja kuvat: Eeva Räihä