Esan runsas ruukkupuutarha
Kuusistossa sijaitsevan omakotitalon pihaan kurvatessa vierailijaa tervehtii ylenpalttisen runsas puutarha: mehevä, vehreä, värikäs. Adjektiivit ovat loppua jo ennen kuin olemme päivää ehtineet sanoa puutarhassa mestaroivan viherpeukalon, Lounais-Suomen Puutarhayhdistyksen puheenjohtajan Esa Heinosen kanssa.
Kukat ja muut kasvit rehottavat anteliaasti tontin joka neliöllä. Tätä pihaa on hoivattu ja kasvatettu varmasti vuosikaudet, mahdollisesti vuosikymmeniä. Vaan toisin on! Esa kertoo, että he vaimon kanssa muuttivat tänne vain kolme vuotta sitten. Miltä täällä muuttaessanne näytti, tulitteko jo valmiiksi hoidettuun pihaan?
– Täällä oli tuo tuija ja kuusi, Esa viittilöi. Edellinen asukas oli yrittäjä, jolla ei ollut aikaa tehdä puutarhaa. Piha oli sorakenttä, mikä on hyvä juttu, sillä tänne ei muodostu talvimärkyyttä. Me roudasimme läjäpäin multaa ja hevosenlantaa pihaan. Siitä se lähti.
Kokeiluja vailla yksityiskohtaista suunnittelua
– Ei meillä ollut mitään suuntaa tai tavoitetta, mitä haluamme puutarhassa tehdä. Sen verran tiesin, että oven eteen haluan perennapenkin, että siihen muodostuu mukava soppi. Kalliota avattiin. Tänä vuonna olen vääntänyt talon päädyn varjopuutarhan.
Silmään pistää, että merkittävä osa kasveista kasvaa ruukuissa. Mistä inspiraatio ruukkupuutarhaan on saanut alkunsa?
– Ruukkupuutarhasta saa äkkiä näyttävän, koska se on liikuteltava ja siten mukavan joustava. Ei sekään mikään suunnitelma alun perin ollut, Esa tunnustaa.
– Haluamme kokeilla eksoottisempia kasveja, ja testaamme mitkä kasvit ja lajikkeet kestävät talvehtimisen autotallissa. Yksi tärkeä syy ostaa tämä koti oli autotalli. Ei sinne auto pääse, vaan se on paikka, jonne saamme kasvit talvehtimaan.
Autotalli näyttäisi jo haastatteluhetkellä elokuun lopulla olevan varsin täynnä tyhjiä ruukkuja. Ja piha on täynnä ruukuissa kukoistavia suurikokoisia kasveja. Miten kaikki saadaan mahtumaan autotallin suojiin ennen talven tuloa?
– Koska talvettaminen on usein onnistunut hyvin, se on lisännyt intoa. Myös esimerkiksi kannan juuristot kasvavat vuosi vuodelta suuremmiksi. Nyt taitaa kyllä olla seinä vastassa, Esa miettii.
– Tien vieressä kasvavat kannat vaihdan ehkä ruusuihin ensi keväänä. Annan pois sitten ne mitä en enää halua. Ehkä yhdistyksen taimipäivillä voi päästä osalliseksi, Esa vinkkaa.
Tyhjä tila ruokkii luovuutta
Erityisen palkitsevana Esa pitää mahdollisuutta antaa kasvien lisäksi luovuuden kukkia. Kun on ollut lähes tyhjä piha, voi luoda uutta ja omannäköistä. Tärkeintä on luoda otollinen maaperä kasvulle ja kukoistukselle.
– Sora-moreenipohjaan kun tekee kohopenkin, hevosenlantaa ja multaa, niin kyllä kasvaa. Tilasin Topinojalta maata, se on kylläkin aika hiekkapitoista. Kaksi multavuorta on mennyt. Kun multakerros on syvä, kasvien juuret pääsevät tarpeeksi syvälle, ja multa ei liikaa pidätä vettä, niin talvehtiminen onnistuu paremmin.
Kevään tullen tallista takaisin pihalle
– Kun ei ole varsinaista kasvihuonetta, mietin alkuun, että mihin minä nämä kasvit siirrän, kun huhtikuussa alan herätellä niitä henkiin. Mutta lasitettu terassi on hyvä, Esa iloitsee. Toki se vie sähköä, mutta niin veisi kasvihuonekin. Yksi huolenaihe kuitenkin nousee taas puheeseen:
– Tämä on keväällä tosi täynnä, kun mukaan on mahdutettava myös siemenestä kasvatettavat yksivuotiset kukkijat.
Kaikki ei aina onnistu
Kaikki kasvit eivät taitavankaan puutarhurin pihassa ja hoidossa viihdy.
– Esimerkiksi japaninvaahtera on tosi haasteellinen. Vaikeahko talvettaa ulkona, mutta ei se kauaa ruukussakaan viihdy. Samoin syyssyrikät. Jotkut onnistuu, jotkut ei, minkäs teet, Esa hyväksyy.
Jatkuvaa kukkaloistoa ja eksotiikkaa
– Pyrin eksotiikkaan, hieman trooppiseen tunnelmaan. Täällä on banaania ja viikunaa. Pääperiaatteeni on, että puutarhassa kukkisi koko ajan huhtikuusta lokakuun loppuun, ja että eri pinnoilla olisi väriä, amppeleissa tai kasvien lehdissä, ja tietenkin kukissa. En osaa yhtään sanoa, montako lajia täällä kasvaa.
– Lempikukkani tällä hetkellä on kanna. Se on näyttävä ja eksoottinen. Se kasvaa voimakkaasti, siinä on eri lehtimuotoja, kukkii pitkään syksyllä, kun monet kasvit eivät enää kuki, se on helppo talvettaa. Hyvien ominaisuuksien lista on pitkä.
Puutarhurin haaveita ja haasteita
Vieläkö tämän yltäkylläisyyden keskellä puutarhurin haaveissa olisi jotain kokeilematonta?
– Ehkä talvipuutarha, että olisi jatkuvaa kasvua. Siellä olisi sitruksia, vanhanaikainen orangerie. Pasuunakukat saattaisivat kukkia koko ajan. Banaanitkin sinne sitten mahtuisivat. Se olisi aika valtava, Esan aatos lähtee lentoon. Ja samaan aikaan, asialla on myös kääntöpuoli:
– Nautin kyllä siitäkin, että saan kaikki kasvit autotalliin loka-marraskuussa ja oven kiinni, ettei puutarhatöitä tarvitse tehdä muutamaan kuukauteen satunnaisia tarkastuskierroksia lukuunottamatta. Ja kesällä pitää aina olla joku, joka osaa kastella, jos meinaamme lähteä vaikka mökille.
Innostuksen siemen iti jo lapsuudessa
Esa muistelee lapsuuttaan ja kasvattiäitiään, jonka hyötypuutarhassa Satakunnan Kiukaisissa kasvoi erilaisia kaaleja ja juureksia. Hän osallistui puutarhan askareisiin jo pikkupoikana.
– Kasvun ihme keväällä on merkillinen. Juurakoista alkaa työntää ituja, siemenet itävät, ja jos on onnea niin tuhohyönteiset eivät syö kaikkea.
Lapsuusmuistot jäävät taka-alalle, kun puhe kääntyy tuholaisiin, puutarhurin vihulaisiin.
– Kokeilin ensimmäistä kertaa nyt biologisia petopunkkeja. Kirvoja joutuu käsinkin poistamaan. Ripsiäiset on hankalia. Terveille kasveille vedellä suihkuttaminen on mielestäni paras keino. Käytän tarvittaessa myös mäntysuopapohjaista suihkutusta. Se on autotalli- tai terassihommaa, en sitten pihalla enää ruiskuta. Jos sinne joku hyökkää, niin menköön. Keltaiset liimalaput vaikkapa ripsiäisiä pyydystämään ovat myös hyviä terassilla keväällä. Ne ovat tehokkaampia kuin ruiskuttaminen, Esa vertailee tuhohyönteisiä vastaan käyttämiään keinoja.
Vielä on kautta jäljellä
Vaikka syksy tekee tuloaan, puutarhakausi ei suinkaan ole vielä lopussa. Mitä kaikkea puutarhurin syksyyn kuuluu?
– Ensinnäkin pitää nauttia puutarhasta! Siemeniä pitää ja kannattaa kerätä, ettei tarvitse ostaa kaikkia. Esimerkiksi keijunmekon siemenet ovat tosi kalliita, eivätkä kaupan siemenet idä yhtä hyvin kuin itse otetut tuoreet. Syyslannoitetta pitäisi laittaa jo elokuussa.
– Komposti pitää tietysti tyhjentää. Banaanit ja pasuunakukat pitää siirtää sisään ennen hallan tuloa. Daalian mukulat pitää kuivattaa ja laittaa turpeeseen, samoin begonian mukulat. Kuivattaminen on oma prosessinsa, teen sen kylpyhuoneen lattialla. Ruukut pitää pestä ja kuivata. Eihän niitä pakko ole pestä, mutta minä koen sen tarpeelliseksi, etteivät ne homehdu, kun pitää pakata tiiviisti, etteivät vie niin paljon tilaa. Kokoan niitä korkeiksi pinoiksi ja pujotan sukkahousun lahkeeseen, Esa paljastaa Pirkka-vinkkinsä.
Puutarhan merkitys
Onko puutarhanhoidossa kyse muustakin kuin istuttamisesta, kastelusta, kasvamisesta ja kukkimisesta?
– Kyllä tässä sellaista tiettyä mielen ulottuvuutta on, kasvun mystiikkaa. Aina keväällä mietin, ettei tässä ole mitään järkeä, että mopo on karannut käsistä. Ja niinhän se onkin. Mutta kun näen kätteni jäljen, niin kyllä minä siitä nautin! Erilaisista väriyhdistelmistä, uuden kokeilemisesta. Tämä harrastus on myös tuonut hyvää yhteisöllisyyttä yhdistyksen kautta, siellä tapaa muitakin puutarhahörhöjä, Esa iloitsee.
Talvella vedetään henkeä
– En minä kaikkea aikaani puutarhalle anna. Marraskuusta maaliskuulle pitäisi olla lomaa. Vaimo tosin väittää, että jo tammikuussa plärään siemenluetteloita. Matkustelen mielelläni, jonnekin etelään. Laulan kuorossa, on pyhäinpäivän ja uudenvuoden konsertteja. Opiskelen italiaa. Roudaan lapsenlapsia, jos on tarvis, Esa kuvailee talvikauden leppoisampaa oloa.
Yksi neuvo puutarhanhoidosta innostuneille
– Kokeilkaa!
Puheenjohtajan pestissä
Yhdistystoiminta on avannut mielenkiintoisen maailman, Esa toteaa.
– Emme toimi vain Lounais-Suomen Puutarhayhdistyksen jäsenten hyväksi vaan voimme jakaa tietämystä ja kokemuksia myös muiden yhdistysten kanssa, esimerkiksi Teams-kokouksissa ja webinaareissa Puutarhaliiton kautta. Yhdistysten haaste on saada uusia jäseniä, erityisesti nuoria
mukaan toimintaan. Miten voisimme tavoittaa ihmiset nykyistä paremmin, maahanmuuttajatkin esimerkiksi? Olisi rikastuttavaa oppia, miten he ovat kotimaassaan hoitaneet puutarhaa.
Mikä kasvi olisit?
– Tammi. Sitä ei Suomessa heti avohakata. Se antaa monille lajeille varsinkin vanhempana paljon turvaa, Esa päättää hymyssä suin juttutuokion.
Teksti ja kuvat: Eeva Räihä