6-11.7.2004 – Puutarhamatka Englantiin

PUUTARHAMATKA ENGLANTIIN 6-11.7.2004

 

MATKAOHJELMA

 

Tiistai 6.7

klo 5.45      Kokoontuminen Turun lentoasemalla

klo 6.45      Lento Turku – Tukholma . Lontoo, Heatrow

klo 11.30    Wisley Garden, RHS:n opetus- ja havaintopuutarha, pienryhmissä tutustumista

klo 14.30    Stonehengen, esihistoriallinen kivimonumentti

klo 16.30    Stourheadin kartanon puisto, kiertokävely ilman opasta, lajiluettelo mukana

klo 19.30    Majoittuminen Holiday Inn Exeter hotelliin (ostoskäynti marketissa)

 

Keskiviikko 7.7

klo 7.30      Lähtö Cornwallin kierrokselle, ajo Plymouthin kautta

klo 10.00    Eden Project, maailman suurin katettu kasvustokokoelma, tunnin kierros oppaiden kanssa Välimeren                             maailmassa, omin äin tutustumista tropiikin ja viileän ilman alan kasvustoihin

klo 16.00    Lands End, Englannin lounaisin piste

Ajo hotelliin halki Cornwallin keskiosan ja Bodmin Moorin nummialueen

 

Torstai 8.7

klo 8.00      Lähtö Exeteristä

klo 10.30    Wimborne Minster, kävely historiallisessa kaupungissa ja tutustuminen katedraaliin

ja Corn Market –toritapahtumaan

Ajo New Forest –metsä- ja nummialueen kautta

klo 13.00    Exbury Garden, tutustuminen puistoon ilman opasta, kahvitarjoilu

klo 16.30    Carsons’in Garden Center ja Farm Shop Tichfeldissä

klo 17.30    Majoittuminen Holiday Inn Portsmouth hotelliin

 

Perjantai 9.7

klo 9.00      Lähtö Portsmouthista, tutustuminen Southsean Promenadeen, mm kivikkopuutarhaan

klo 11.00    Arundel Castle, tutustuminen linnaan oppaiden johdolla, puistoon ja vanhaan

linnoitukseen tutustuminen omin päin

klo 14.30    Wakehurst Place, Kew Gardenin kasvitieteellisen puutarhan ylläpitämä arboretum,

tutustuminen alueeseen pienryhmissä

klo 17.30    Majoittuminen St. Giles hotelliin, osoite Bedford Avenue (British Museumin lähellä)

 

Lauantai 10.7

Matkalaisten omaehtoista ohjelmaa, osa kävi Hampton Courtin puutarhanäyttelyssä

 

Sunnuntai 11.7

klo 13.00    Lähtö hotellista, Lontoon kiertoajelu, oppaana Ritva Hale

klo 18.00    Lento Lontoo – Tukholma – Turku, paluu Turkuun 12.7 klo 00.40

 

MATKAN VAIHEET

 

Tiistai 6.7

Matkalaiset kokoontuivat hyvissä ajoin klo 5.15 Turun lentoasemalla. Tosin matkustajien sisäänotto alkoi vasta puolen tunnin päästä, joten jäi vähän odotusaikaa. Lentomatka ja koneen vaihto Arlandassa sujuivat ilman suuria kommelluksia, vain yhtä jouduttiin koneen vaihdon aikana etsimään. Koneessa tarjottu aamupala evästi päivän kierrokselle.

Toisin kuin matkatoimisto oli ilmoittanut, linja-auton kuljettaja ei ollutkaan meitä odottamassa lapun kanssa. Turhan etsimisen jälkeen aloitettiin kännykällä soittelu, mikä toikin tulosta: bussifirman edustaja opasti liikenteen ohjaajan luo, joka kutsui bussimme lastauspaikalle, jossa ei saanut paria minuuttia kauemmin odotella. Kuski osoittautui keski-ikäiseksi herrasmieheksi nimeltään Jim. Hänen leipätyönsä oli kuitenkin ajaa lääketieteen edustajia Lontoon seudun sairaaloihin, joten maaseudun tuntemus oli vähäistä, jonka hän korvasi palveluhalukkuudella.

Ensimmäinen kohteemme oli RHS:n esittelypuutarha Wisley Garden, jonka lukuisat mallipuutarhat ja kasviesittelyt olivat hyvin hoidettuja ja antoivat paljon elämyksiä. Wisleyssä saatiin ensimmäiset kokemukset jättiläissuurista kasveista. Suuret Gunneran lehdet olivat varmaan suurimpia maakasvien lehtiä, mitään kukaan porukasta on koskaan nähnyt. Mahtavia olivat myös tuoksuherne- ja ritarinkannuskasvustot. Valkoisena kukkiva alppiruusupuu oli meikäläisittäin jättiläinen. Ennätyksellisiä olivat myös jättikäpymännyn 20 cm mittaiset neulaset.

Wisleyn hyötykasveista eniten ihmetyttivät kananmunan kokoiset karviaiset. Tosin niissä oli karviaishärmää, mitä nähtiin myös myöhemmin myynnissä olleissa karviaisissa (meidän pienimarjaiset lajikkeet ovat kestävämpiä). Vihannestarhassa esiteltiin purjoja ja lehtisellereitä putkien sisässä kasvavina: näin niille saadaan vaaleaa lehden osaa enemmän. Meikäläisittäin poikkeavaa olivat lukuisten raparperilajikkeiden esittely ja ylipäätään konnanmarjan lajike-esittely.

Erikoisuuksista voidaan vielä mainita lummelammikko, missä oli monen punaisen sävyisiä lajikkeita. Kivikkopuutarhan erikoisuuksia olivat hemlokeista kasvatetut bonsait. Pienen omakoti- tai rivitalotontin omistajalle ehkä antoisimpia olivat erilaiset mallipuutarhat, joissa oli yhdistetty hyvin monenlaisia materiaaleja ja värejä ja saatu pieniin ”huoneisiin” hyvin erilaisia tunnelmia.

Kiertokäynnin aikana monet kävivät tankkaamassa Wisleyn jossain kahvilassa. Kolmioleivät todettiin käteviksi välipaloiksi ja lounaan korvaajiksi.

Wisleyn jälkeen matkamme jatkui lounasta kohden halki monimuotoisen maaseudun. Huomiota kiinnitti viljapeltoihin jätetyt traktoripyörien urat, joita tarvitaan, kun vuodessa englantilainen pelto voidaan ruiskuttaa 7-8 kertaa. Keltaisena kukkivat öljykasvit olivat ilmeisesti pääasiassa rapsia, joka on rypsiä vähän myöhäisempi, mutta satoisampi. Tienvarsipelloilla kukkinut unikkokin arvioitiin viljelykasviksi eikä rikkaruohoksi! Kyseessä lienee ollut siementen viljely leipomoille. Muuten ihmetytti maaseudun autius eli ihmisiä ei paljoa näkynyt. Tosin autotiet olivat niin kapeita, ettei niitä pitkin haluttanut kävellä tai ajaa polkupyörällä.

Maisemat olivat ensin hieman kumpuilevia, mutta sitten noustiin Salisburyn tasangolle, minne on keskittynyt merkittävimmät esihistorialliset megaliitti- eli paasirakennelmat. Maisemat olivat n. 100 km ajan avaria, loivasti kumpuilevia aukeita. Varsinaisia metsiä ei juuri näkynyt, mutta yksittäisiä puita ja pieniä puu- ja pensasryhmiä oli peltojen keskellä.

Toisena tutustumiskohteenamme oli Stonehengen megaliittiryhmä. Luonnossa ryhmä tuntui pienemmältä kuin kuvista oli päätelty. Silti yli 100 tonnin painoisten kivien asettelu kivikautisin työkaluin teki vaikutuksen. Tosin jäljellä ei ollut kaikkia kiviä, kun niitä lienee hyödynnetty jossain muuallakin ja osa oli kaatunut. Vaikka aivan selvää tietoa ei kiviryhmän tarkoituksesta olekaan selvillä, niin valtavaa urakkaa tuskin on pelkästään huvin vuoksi tehty!

Wisley Gardenista soitettiin Stourheadin kartanoon, kun huomattiin, että ehdimme poiketa siellä. He lupasivat ottaa meidät vastaan ja niinpä ajoimme kartanon parkkipaikalle ja ostimme liput puutarhakierrosta varten. Puistoon tutustuttiin ilman opasta tukena vain Stourheadin puulajiluettelo, missä oli kerrottu numeroitujen puiden nimet, ikä ja miten ne oli hankittu. Koska käytettävissä oli vain n. 1 tunti aikaa (bussin ajoaika alkoi umpeutua), niin kiersimme lyhennetyn reitin. Siinäkin ehdimme nähdä, että puisto oli todella hieno: tyyni järvi, korkeuseroja ja upeita näköalapaikkoja sekä hyvin hoidetut kasvit ja alueet. Kierroksen aikana tutustuttiin mm. seuraaviin kasveihin:

 

Quercu ilex,    ”Ilexinlehtinen tammi” Lehdet piikkikärkiset kuin rautatammella
Castanea sativa, (Aito) Kastanja 400-500 v. vanha, mitattiin ympärysmitta: 4m!
Fagus sylvatica ’Purpurea’  Veripyökki Lehdet, laji löydetty 1600-luvulla Sveitsissä
Aesculus flava,  Keltahevoskastanja Istutettu v. 1791, nykyinen nimi A. octandra
Sorbus aria,  Saksanpihlaja Lehdet kauniin vaalean nukaiset, ehyet
Liriodendron tulipifera,  Tulppaanipuu Kukki käyntimme aikana
Sequoia sempervirens, Punapuu Vuodelta 1852 eli aika iso
Quercus rubra, Punatammi
Cercidiphyllum japonicum var. sinense Katsura (Japanin katsura, kiinalainen alalaji
Thuja plicata,  Jättituija Istutettu v. 1853, todella iso
Davidia involucrata var vilmoriana Nenäliinapuu (nähtiin kukkivana Göteborgissa)
Magnolia denudata, eräs Magnolia Puistossa oli muitakin magnolialajeja
Tilia tomentosa,  Hopealehmus Lehdet ovat päältä tummanvihreät, alta hopeanukkaiset
Fraxinus exelcelsior ’Pendula’ Riippasaarni, viljelymuoto tavallisesta saarnesta
Taxus baccata,  Euroopanmarjakuusi Yksilö oli tukkipuun kokoinen, meillä vain pensaita
Acer griseum, ”Hilsekaarnavaahtera” Kuori on ruskeaa, tuohimaista, suikaleina irtoavaa

 

Puut on lueteltu siinä järjestyksessä kuin ne nähtiin kävelyn aikana. Laajemmalla kierroksella olisi nähty myös mammuttipetäjä ja kiinanpunapuu. Luettelossa on kerrottu jokaisen puun kotiseutu ja yksilön alkuperä sekä monia erilaisia tietoja niiden ominaisuuksista ja käytöstä. Esimerkiksi vihkon mukaan hopealehmuksen kukat ovat kimalaisille myrkyllisiä (mutta mistä syystä?).

Etelää kohden tultaessa nähtiin merkkejä luonnon eläimistä. Lintujen lisäksi eniten tehtiin havaintoja kaneista, jotka ovat jäniksiä pienempiä ja elävät yhdyskunnissa kaivaen maahan käytäviä. Isommista eläimistä varoitettiin peuramerkeillä, mutta itse eläimiä nähtiin vain kerran. Kotieläimistä yleisin oli lammas. Sikoja nähtiin ulkoilmassa yhdessä paikassa, missä niiden puuttomaan aitaukseen oli tehty pieniä suojakoppeja, muuten possut suojasivat itseään auringolta piehtaroimalla liejuisessa maassa.

Tauntonin kohdalla liityttiin Exeter-Bristolin tielle, jonka varrella havaittiin kukkulalla korkea paasi, joka kartan mukaan oli Wellingtonin monumentti.

Hotelliin tultua useat halusivat käydä ostoksilla linja-auton kanssa läheisessä marketissa. Lähtö ostoksille oli kuitenkin niin liukas, etteivät kaikkia ehtineet mukaan, joten ostettiin vähän leipää, leikkeleitä, juustoa ja vihanneksia sekä kivennäisvettä autoon yhteiseksi hyväksi. Syy pikaiseen ostosmatkaan oli, että auto piti saada parkkiin ennen klo 20.00 eli 10 tunnin matkan täyttymistä.

Hotelli osoittautui kohtuukuntoiseksi, mutta sijainniltaan syrjäiseksi kaupungin rientoihin nähden. Yöelämää edusti lähinnä hotellin vieressä ollut pubi, missä moni kävi ilta-aterialla.

 

Keskiviikko 7.7

Kohtuullisen aamupalan jälkeen suuntasimme Cornwalliin, missä oli koko matkamme eräänlainen pääkohde eli Eden Project. Menomatka kulki Plymouthin kaupungin kautta eli ajoimme nopeinta tietä Dartmoorin kansallispuiston eteläpuolelta. Matkalla näimme kuitenkin Tamar-joen suiston ja vähän rannikkoa.

Eden Projectissa olimme heti klo 10 jälkeen. Bussista purkautumisen jälkeen ihailimme suuren kaivoskuopan reunalta avautuvaa näköalaa, mitä hallitsi kaksi suurta matomaista kasvihuonekompleksia. Kuopan reunamat oli suurelta osin pengerretty ja istutettu runsaasti pensas- ja perennaryhmiä, joiden värit olivat upeat.

Alas kävelyn jälkeen oppaamme odottivat meitä suuren mehiläisen luona (aluksi luulimme kohtauspisteen olevan B:n, joka lausutaan samoin kuin mehiläinen). Ryhmä jakautui kahteen osaan: toiseen tuli jonkin verran englantia ymmärtäviä ja toiseen tulivat ne, jotka halusivat nauttia Mariannen tulkkauksesta. Olimme pyytäneet opastuksen Välimeren ilmaston kasvillisuuteen, mikä oli hyvä valinta. Siellä oli paljon tuttuja hyöty- ja koristekasveja eikä olo ollut niin painostava kuin tropiikkihuoneessa. Myös ajankohta oli hyvä, sillä opastetun kierroksen jälkeen paikat alkoivat olla täynnä turisteja, joita riitti meidän poistuessakin vielä usean 100 m jonoksi.

Välimeren kasvillisuusbiodomessa ihastelimme mm. Edeniin luontaisesti kuuluvaa aitoa viikunaa. Kävijöille piti seuraa ”Robin” eli punarinta. Monipuolisesta selostuksesta voidaan mainita korkkitammi, jonka metsillä on suuri merkitys Välimeren maiden luonnon monimuotoisuudelle. Korkkisatoa saadaan vasta 22 vuoden vanhoista puista, joista uusinta satoja kuoritaan 7 vuoden välein ja vasta kolmas sato kelpaa viinipullojen korkeiksi (suurin osa menee rakennusteollisuuteen).

Tropiikkihuoneessa oli monien tuttujen kasvien kuten banaanien ohella meillä vähän tunnettuja hyötykasveja. Silmiin osui esim. taro, jolla on hyvin luonteenomaiset vehkakasvin lehdet. Valtavat bambut olivat näkemisen arvoisia.

Edenin jälkeen halusimme vielä tutustua muutenkin Cornwalliin ja niin tulimme sisääntulopaikalle jo klo 12.30, mutta bussia ei näkynyt missään. Edenin henkilökunta oli unohtanut sanoa kuskille, milloin hän voisi tulla meitä hakemaan. Vähän aikaa turhaan haettuamme saimme bussifirmasta  kuskin kännykkänumeron ja noin tunnin odottelun jälkeen saatoimme taas jatkaa matkaa.

Odotellessa alkoi sataa ja niin luovuttiin enemmistä puutarhakäynneistä ja päätettiin ajaa Cornwallin perimmäiseen nurkkaan eli Lands Endiin. Matkan teko olikin niin hidasta, että mihinkään muuhun ei ollutkaan enää sinä päivänä aikaa. Edenistä Lands Endiin jouduimme ajamaan suurelta osin pieniä kyläteitä pitkin. Kylä- ja peltonäkymät olivat kuitenkin ainutlaatuisia. Muutamin paikoin tienvarren puut ja pensaat oli leikattu aivan tienreunan tasalle niin, että latvukset kaartuivat tien päälle ja joskus kapeissa kohdin jopa molemmin puolin holveiksi.

Cornwallissa on kiviaitoja kuin konsanaan Savossa sillä erolla kuitenkin, että cornit latoivat kivet aistikkaasti yhdenmukaisiin vinokerroksiin. Yleisin rakennusten raaka-aine näytti olevan myös kiveä. Pellot näyttivät olevan suurelta osin laitumia, mutta myös varhaisperunaa ja joitain erikoiskasvejakin nähtiin. Turismin suosiosta osoituksena olivat monet mökki- ja asuntovaunualueet. Mount´s Bayn lahdella nähtiin uljas St. Michael Mountin saari, jonka laelle rakennettu luostarilinnoitus on nykyään suosittu turistikohde.

Lands End on suosittu turistikohde, missä on monia myymälöitä ja ravitsemusliikkeitä. Näköala eteen avautuvalle Atlantille on mahtava ja edessä olevat kalliot uhkaavan näköisiä. Niihin on moni laiva karahtanut, kun cornit ovat ohjanneet ne valevaloilla haaksirikkoon ja heidän saaliiksi. Myös salakuljetus on vanha elinkeino Cornwallissa.

Paluumatka hotellille tehtiin Cornwallin niemen keskeltä kulkevaa tietä pitkin, joka meni Bodmin Moorin nummialueen poikki. Jonkin verran nähtiin siis nummimaisemaa, mutta ei niin mahtavaa kuin olisi Dartmoorissa ollut. Cornwallissa ensimmäiset kanervat olivat jo kukassa. Muuten tienvarren luonnon kasvit eivät olleet kovin erikoisia: maitohorsma, pietaryrtti, isokierto ja karhunvattu. Ehkä niistä oli syntynyt omia kantoja n. 5000 vuoden mantereesta eron aikana. Muista tienvarren nähtävyyksistä voi mainita uudet energiaa tuottavat tuulimyllyt.

Paluumatkaa hidastivat Englannissa hyvin suositut liikenneympyrät, joita on tehty suurillekin teille muutaman kymmenen kilometrin välein. Ilmeisesti oli myös jonkinlainen ruuhka-aika, kun useissa ympyröissä jouduttiin jopa jonossa seisomaan.

 

Torstai 8.7

Torstaina jätettiin Devonin maisemat ja ajettiin Dorsetin rannikon kautta kohti Hampshiren maakuntaa. Dorsetin maailman perintökohteeksi valittuja rannikoita ei kuitenkaan ehditty ihailemaan, mutta todella hienoa kumpuilevaa maastoa nähtiin. Dorsetin kukkuloilla onkin ollut monia varhaisia linnoituksia, joista kuuluisin on Maiden Castle, joka on esihistoriallisen ajan suurin kukkulalinnoitus koko Euroopassa. Sinnekään emme ehtineet poiketa, koska se olisi vaatinut jonkin verran maastokävelyä. Sen sijaan poikkesimme pieneen Wimbornen kaupunkiin. Sitä ennen ajettiin Dorchesterin vanhan kaupungin sivuitse. Se oli ollut roomalaisten ensimmäinen hallintokeskus Englannissa ennen Lontoota. Wimborne Minster on kuuluisa komeasta tuomiokirkostaan, jossa on urkujuhlia ja muita tapahtumia. Kirkko olikin hieno nähtävyys ja myös kävelykierros pikkukaupungissa oli antoisa.

Wimborneen käynnin perimmäinen syy oli kuitenkin siellä joka kuukauden toisena torstaina pidettävät Corn Market –markkinat. Tapahtuma oli kuitenkin hyvin vaatimaton, jopa Ruskon viikottaiset toripäivät ovat laajemmat! Kaupan oli kuitenkin jonkin verran vihanneksia, lihaa, juustoa ja muita pikkutiloilla jalostettuja elintarvikkeita sekä vähän käsitöitä. Laatu oli varmaan kohtuullisen hyvä yleisesti, mutta malliksi ostettu karviaisrasia oli pettymys: paljon homeisia ja härmäisiä marjoja.

Wimbornesta ajettiin Exbury Gardensiin niin, että reitti sivusi jonkin verran laajaa kuninkaallista metsästysaluetta New Forestia, joka on ollut kuninkaan nautinta-aluetta aina Wilhelm Valloittajasta asti. Itse metsästä nähtiin melko vähän, mutta siihen rajoittuva nummialue oli hieno. Kanervat olivat juuri aloittamassa kukintaansa.

Exbury Gardens on eräs Englannin suurimpia yleisölle avoimia puistoja, josta tuskin kukaan meistä ehti kaikkea näkemään. Kasveja oli ryhmitelty niin, että yhden polun varressa oli lukuisia hortensialajikkeita ja toisissa mm. kamelioita, atsaleoja ja alppiruusuja. Muutamat isot punaiset ja valkoiset alppiruusupuut olivat vielä kukassa. Heti sisäänkäynnin luona tutustuimme isoihin punapuihin, joita näimme myöhemmin lisää. Perennatarha ei ollut kovin vaikuttava, mutta kivikkopuutarhassa oli ihastelemista.

Kesäkuussa Exburyssä oli vietetty maihinnousun 60-vuotisjuhlat, joiden yhteydessä oli näköalapisteen luokse pystytetty muistokivi Normandian maihinnousuun sieltä lähteneiden sotilaiden muistokivi. Toisen maailman sodan aikaisen sotilastukikohta on saadun esitteen mukaan kuvattu Nevil Shuten romaanissa ’Requiem for a Wren’ (Wrenit olivat englantilaisia ”lottia”).

Exbury Gardensissa nautitun voileipäkahvin jälkeen meille jäi vielä sen verran aikaa, että päätettiin poiketa Carsonin Puutarhakeskukseen Tichfieldissä. Paikka on aivan moottoritien lähellä, mutta sinne oli vähän mutkikas tie, joka kuitenkin selvisi nettikartan ja parin kyselyn avulla. Garsons on mahtava myymälä laajoine valikoimineen kasveja ja tarvikkeita. Siihen liittyi myös Farm Shop, missä myytiin maatiloilla tuotettuja elintarvikkeita kaikkialta Englannista. Mm. viinejä mainostettiin sanonnalla ’think english, drink english’. Siemenvalikoimat olivat myös laajat, mutta hinnat sen verran korkeita, että montaa siemenpussia ei lähtenyt Suomeen.

Portsmouthin hotellimme oli aivan vanhan kaupungin ja sataman tuntumassa, joten illalla oli mukava kävellä lähitienoilla. Moni kävikin iltapalalla lähikuppiloissa. Portsmouthin yliopistolla oli mahtavat tilat aivan hotellimme lähellä.

 

Perjantai 9.7

Hotellista lähdettiin nyt myöhemmin kuin ennen, kun seuraavaksi varattu kohde eli Arundelin linna avautui vasta klo 11. Ehdimme kuitenkin mennessä tutustua Portsmouthin eteläosan eli Southsean Paradeen, joka on 4 mailia pitkä puistokatu. Pysähdyimme kuitenkin vain Paraden toisessa päässä olevan kivikkoryhmän luokse. Siinä olikin paljon nähtävää. Seassa oli hyvinkin erilaisia kasveja, mm. hyvin voimakastuoksuinen viiniruuta kasvoi siellä rehevästi. Muita silmiin osuneita olivat tulikukat ja kukkivat agavet.

Arundel Castle on Norrfolkin suvun omistama linna, joka on perustettu heti normannien valloituksen jälkeen. Ensimmäinen linna rakennettiin puusta, mutta jo 1100-luvulla alettiin rakentaa ensimmäistä kivilinnaa. Sisällissodan aikana 1600-luvulla tasavaltalaiset hävittivät linnaa pahasti ja sen jälkeen se rappeutui ja vasta 1800-luvulla aloitettiin restaurointi. Nykyiset rakenteet ovat 1700- ja 1800-luvuilta ja sisustus osin 1600-luvulta. Arundel Castle on asuttu ja Norrfolkin herttuan asunto, josta vain osa on avoinna tiettyinä aikoina yleisölle.

Me teimme linnaan normaalia lyhyemmän kierroksen kahden oppaan johdolla, koska itse herttua seurueineen oli tulossa paikalle jotain meille selvittämätöntä tarkoitusta varten. Opastetun kierroksen jälkeen oli vielä aikaa tutustua omin päin keskiaikaiseen linnantorniin ja läheisen kirkon vierellä olevaan hyöty- ja koristetarhaan.

Portsmouthin jälkeinen rannikkotasanne ennen Arundelin linnaa oli melko yksitoikkoinen maisemaltaan, mutta linnan jälkeen ajettiin sisämaahan Lontoota kohden ja maisemat muuttuivat vehmaiksi kummuiksi. Pikkukylät, lehdot, metsät ja peltoaukiot sekä puutarhat vuorottelivat hienosti. Olimme lähellä Kentin alueita, joita pidetään Englannin vehmaimpina.

Päivän viimeinen kohde oli Wakehurst Place, joka on Kew Gardenin ylläpitämä arboretum Lontoon kaakkoispuolella. Alue oli taas niin laaja, että kaikkea ei ehditty kiertää, mutta melkoinen vaikutelma saatiin kuitenkin. Täällä nähtiin mm. suuria mammuttipetäjiä. Alueen halki virtaa joki, joka on syvässä rotkossa ja missä on padottuja lampia. Näin alueella on monenlaisia ilmasto-oloja eri puolelta maapalloa tuotetuille kasveille. Eri kasviryhmille oli tehty omia esittelyalueita, mm. mäntyjä ja pihlajia oli koottu omiksi ryhmikseen. Uusin alue oli erään puutarhataiteilijan koostama aasialaisten vuoristokasveista, missä oli omat alueet mm. korealaisille ja tiibetiläisille kasveille.

Lontoon keskustaan ajo vei jonkin verran aikaa, vaikka kuljettaja selvästi tiesi, millaisia sivukujia kannattaa ajaa, jotta pahimmat ruuhkat vältetään. Lontooseen tultiin sen lounaiskulmalta ja hotelille ajettiin Thamesin pohjoisrantaa pitkin nähden keskustan tärkeimmät alueet. Majoittuminen tapahtui kuitenkin hyvissä ajoin ja useimmat ehtivät tehdä ensimmäiset kaupunkikierrokset illalla.

Hotelli sijaitsi aivan British Museumin vierellä ja kävelymatkan päässä kaikkein vilkkaimmista kaduista. Hotellin tasossa olisi ollut parantamisen varaan, mm. matkanjohtajan kylpyhuoneen turistipistoke (muihin kävi vain englantilaiset pistokkeet) ei toiminut ja kännykän akkua piti ladata naapuritiloissa. Hissit olivat hitaita.

 

Lauantai 10.7

Lauantaiksi ei oltu varattu yhteistä ohjelmaa ja suurin osa matkalaisista kiertelikin kaupunkia pienissä ryhmissä tai yksikseen. Jotkut näkivät Roof Gardenin kattopuutarhan ja Dianan juuri vihityn muistomerkin Hyde Parkissa. Useimmat tekivät ostoksia.

16 henkeä kävi Hampton Courtissa tutustumassa suureen puutarhanäyttelyyn. Suurin osa meni laivalla, joka lähti klo 11.15. Matka kesti 4 tuntia, joten oli hyvä, että matkaan lähdettiin aikaisemmalla laivalla kuin mitä matkatoimisto oli suositellut. Laivamatka oli sinällään iso elämys, kun koko ajan oli opas selittämässä jokivarren nähtävyyksiä. Matkaa hidasti mm. 2 sulkua, joista alempaan asti nousee mereltä vuorovesi, joka aiheuttaa sen, että Thames on suolainen Lontoon kohdalla. Junamatka kesti vain 30 min ja oli halvempi, mutta tietysti elämyksenä vähäinen. Paluu tehtiin kaikki yhdessä junalla. Ihmetystä herätti vain se, että päivällä ostettu edestakainen lippu oli paljon halvempi kuin illalla ostettu yhden suuntainen matka.

Hampton Courtin puutarhanäyttely on ilmeisesti yksi maailman suurimpia. Se on laajempi ja monipuolisempi kuin sitä arvokkaampana pidetty Lontoon keskustan Chelsea Show. Näyttelyyn oli koottu erilaisia teemahalleja kuten kukkasidonta, koristekasvit (useita), englantilainen puutarha ja elämän muoto (Daily Newsin sponsoroima), maalaiselämä (elintarvikkeita, käsitöitä ym pienvalmistajien tuotteita), kasvislajikkeet (todella taiteellisesti aseteltuja). Ulkotiloissa oli monia mallipihoja ja taidepuutarhoja sekä lukematon määrä tarvikkeiden ja palveluiden myyjiä.

 

Sunnuntai 11.7

Sunnuntain aamupäivä oli vapaata aikaa, mutta huoneet täytyi luovuttaa klo 11 mennessä. Suurin osa luovutti huoneet yht’aikaa klo 10, jolloin matkalaukut jätettiin samaan säilytykseen. Säilytys maksoi 1 £/laukku, joten se lienee syynä siihen, että huoneen luovutusta ei saatu siirrettyä hotellilta lähtöaikaan!

Tuttu bussi tuli meidät taas noutamaan klo 13 ja oppaaksi kaupunkikierrokselle tuli Ritva Hale, joka on asunut yli 20 vuotta Lontoossa. Hän olikin hyvä opas ja osasi välittää paikalliset asiat ja tunnelmat aidosti. Ensin suuntasimme kohti Lontoon Cityä, joka on koko maailman finassikeskus. Siellä yhden pankin kahden vuorokauden liikevaihto voi olla suurempi kuin Suomen valtion vuosibudjetti! City on myös Lontoon vanhin osa, minne roomalaiset rakensivat linnoituksia ja rakennuksia, joista näkyville on kaivettu pari kohtaa, mm. Mithran temppeli. Cityllä on oma pormestari, joka valitaan virkaan vuodeksi. Hommasta ei saa palkkaa, mutta luontaisetuina on hieno asunto ja upea auto sekä n. 500 cocktail- ym tilaisuutta vuodessa, jolloin rahaa ei paljoa mene ruokakauppoihin!

Cityn jälkeen ihailimme Toweria ja Towerin siltaa. Towerin perusti Wilhelm Valloittaja 1000-luvun lopulla. Siellä on pidetty valtiollisia vankeja ja mestattu poliittisesti vaarallisia henkilöitä. Sitä vartio oma kaarti, Beefeaterit (ginipullosta tuttuja!) ja kesyjä korppeja tulee olla aina vähintään 8 kpl, muutoin linnoitus sortuu. Eräässä tornissa säilytetään Englannin kuninkaallisia koruja, mm. kuningattaren kruunua ja valtikkaa, joissa on maailman suurimmat timantit.

Pysähdys Thamesin eteläpuolella puistossa Towerin kohdalla antoi hyvän näköalan Lontoon historiallisiin perinteisiin. Itse Tower edusti vanhinta, lähes 1000 vuotta vanhaa kulttuuria, Towerin silta oli taas vajaan sadan vuoden ikäinen, mutta tyyliltään keskiaikaista. Modernia 2000-luvun rakennustekniikkaa ja tyyliä edustivat Lontoon kaupungintalo ja Swiss Ren toimitalo. Valtaosa rakenteista sijoittui tietenkin näiden väliin.

Towerin jälkeen kierrettiin ydinkeskustaan, missä opas kertoi klubeista ja tärkeistä henkilöistä kuten amiraali Nelsonista. Samalla saatiin erilaista infoa, mm. poliisien kypärä on muunnos roomalaisten sotilaiden kypärästä ja vartiomiesten turkislakki painaa 3 kg ja sen sisällä on myös kypärä. Poliisit ovat olleet tähän asti aseistamattomia, mutta nyt on tullut erikoispoliiseja, joilla on jopa konepistoolit. Kehitys on luonnollisesti seurausta terrorismista.

Sen jälkeen ajettiin muotiliikekadun ja Hyde Parkin kautta Kensingtoniin. Nähtiin mm. Harrods ja lähetystöalue. Harrodsin egyptiläinen omistaja ei ole lontoolaisten suosiossa, koska hän väittää kuningasperheen olleen syypää poikansa kuolemaan. Kaikkein arvokkaimmat talot Belgravian alueella maksavat jopa 20 miljoonaa puntaa. Hienostoelämä Lontoossa tulee muutenkin kalliiksi, yksi laukku muotiliikkeessä voi maksaa 2000 £.

Matka lentoasemalle sujui ilman suuria ruuhkia, joten jonotus sisään kirjoittautuessa ei enää hermostuttanut. Ritva valisti vielä lopuksi, että vaikka Englannissa ei muuten tunneta juomarahoja, niin turistibussin kuljettajille on tapana maksaa n. 1 £/pv, joten bussista poistuessaan useimmat kaivoivat loppuja kolikkoja Jimille. Lisäksi opas auttoi löytämään lentoasemalla oikean jonon ja opasti, miten virkailijoiden turvallisuuskysymyksiin. Monien erilaisten tarkastusten kautta kaikki selvisivät hyvissä ajoin portille.